maanantai 22. lokakuuta 2012

Hondensport en Sporthonden

Tänään taas kun kyseessä oli sunnuntai alkoi aamumme aikaisin. Ja jatkui monen tunnin treenailulla, 3 erilaiset treenit.



Manu sai ajaa taas U:n muotoisen jäljen, jäljellä paljon makkaraa. Alussa ajoi jälkeä hienosti ja varmasti, ensimmäisen kulman meni hienosti. Seuraavalla pätkällä nurmi oli lyhyttä, joten joutui tässä keskittymään tarkasti. Vauhti oli tällä kertaa sopiva, mutta pari kertaa tarvitsi poika tukea jäljen ajossa. Ei tainnut pitkä tauko tänä vuonna jäljen ajossa tehdä pojalle hyvää, mutta pikku hiljaa taas parempaan päin. Manulla jäljen päässä esine, jolle kävi maahan, pienen muistutuksen kera. Mutta Manu onneksi tykkää jäljestää, joten motivaatiosta ei ole pulaa. Ainoastaan tarkkuutta tarvitsemme lisää.

Jäljellä Oonalle paljon kulmia ja sekä ennen kulmia että niiden jälkeen paljon makkaraa. Neiti ajoi jäljen paremmin kuin koskaan täällä ollessa. Hyvällä vauhdilla tarkasti, ei ollenkaan pyörimistä kulmissa vaan kääntyi varmana. Myös Oonan pää pysyi kokoajan maassa. Jäljen päässä myös Oonalla esine, jolle kävi maaten. Ei kylläkään nopeasti, mutta ilmaisi oikealla tavalla kuitenkin ilman apuja. Tässä sain muilta kommentteja, että olin koko jäljen ajon etsinyt seuraavaa kulmaa, enkä luottanut koiraani. Kuulemma tähän koiraan minun tulisi luottaa, koska se tietää mitä tekee. Joten pois turhat päänkääntelyt minulta.

Ja koska tajusin aiheuttaneeni väärinkäsityksiä kertomalla että ajamme peltojälkeä niin korjaankin asian samantien. Ajamme kylläkin jälkeä pellolla, mutta erikoisjäljen eli FH:n sääntöjen mukaan. Emme siis vain harjoittele tekemällä suojelukokeen vaatimaa jälkeä. Vaan teemme jäljille mahdollisimman paljon kulmia (kulmat myöskään eivät aina ole 90 astetta), kaaria, esineitä useita, vaihtelevaa maastoa sekä ojien ylityksiä. Myös tänään käytimme Oonan vanhaa jälkeä hyväksi toiselle koiralle ja saimme siitä harhajälkiä.

Manulle hieman tottisteluja jäljen ajon jälkeen. Tänään keskityimme enemmän liikkeestä istumiseen, se kun ei ole pojalla yhtä vahva kuin muut jäävät liikkeet. Myös hyppyä harjoittelimme hieman. Paikalla makuussa Manulle aiheutettiin lisää häiriöitä treenikavereiden huudellessa käskyjä vieressä, eihän tässä ollut hätää, kun he huutelivat käskyjä hollanniksi. He myös kiersivät Manua paikalla makuun aikana. Poika ei häiriintynyt näistä ollenkaan vaan pysyi varmana aloillaan.

Seuraavaksi Manu pääsi vielä treenailemaan puruja. Aloittelimme patukalla, josta pentuhihaan ja vielä pääsimme siirtymään astetta ylemmäs, junior hihaan. Manu puri siihen hienosti, kesti vedättämisen, piti otteensa ollenkaan maistelematta ja taisteli hihasta. Sai monta onnistunutta suoritusta näin. Kaikki tulivat jälkeenpäin kertomaan kuinka onnistuneet treenit saimme pojalle. Hienoa, Manu siis kehittyy hyvää vauhtia.

Oonalta siis tottikset sekä purut tällä kertaa jäivät välistä juoksujen takia. Olisin saanut ottaa niitä kyllä, mutta myös tauko eilisen kokeen jälkeen tekee ihan hyvää.

Kotona kylläkin harjoittelin Oonan kanssa ruutuun lähettämistä sekä tunnistusnoutoa. Tunnarin harjoittelemisen aloitimme siis vasta eilen tosissaan. Aiemmin olen vain hieman pohjustusta tehnyt tälle suoritukselle. Ja tänään sain Oonan jo kaksi kertaa noutamaan oikean kapulan kaikkien kuuden kapulan joukosta. Siihen sai jäädä neidin tokoilut tältä päivältä.

Ainiin ja loppu huomiona.. Olen päässyt Manun kanssa meidän seuran ensi vuoden kalenteriin. Hieno kuva löytyy sieltä! :)

Kuva Suomesta, noin viikkoa ennen lähtöä Hollantiin. Väsyneet koirat. Samanlaiset tunnelmat on meillä täällä tälläkin hetkellä tämän päivän jälkeen.

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Oona G&G1


Eilen osallistuin Oonan kanssa paikalliseen toko-kokeeseen, Gedrag &Gehoorzaamheid 1, joka vastaa luokaltaan Suomen tottelevaisuuskokeiden avointa luokkaa. Pääsimme siis testaamaan meille uusia koesääntöjä sekä liikkeitä. Tuomarinamme toimi mies nimeltään Cor van Dort.

Kokeeseen pääsy oli todella tuskan alla, mistään ei meinannut löytyä koetta johon olisimme mahtuneet. Täällä kun pääsääntöisesti kokeita järjestetään vain omille koirakerholaisille ja ulkopuoliset pääsevät mukaan jos tilaa jää. Mutta kuten seuran etsimisessä myös kokeiden etsimisessä sitkeys palkittiin ja vihdoin löysimme kokeen johon pääsimme mukaan.

Oona siis osallistui kokeeseen juoksuisena ja tästä syystä jouduimme suorittamaan kokeen viimeisenä. Tämä käytäntö olisi hyvä olla myös Suomessa, kun harmittaa aina jättää kokeet väliin juoksuaikojen takia.

Seuraaminen oli pitkä, useine käännöksineen sekä juosten että normaalia vauhtia. Täyskäännöksiä paljon sekä peruuttaen seuraamista. Mutta Oonan seuraaminen oli parasta mitä hän on ikinä tähän mennessä kokeissa näyttänyt. Seuraamisen harjoittelut siis alkavat tuottamaan tulosta, vihdoin!

Paikalla makuun, liikkeestä istumisen sekä seisomisen neiti suoritti tasaisen varmasti. Ei mitään ongelmia näissä liikkeissä. Taas kerran, noudon "irti"-käskynä voisin käyttää sitä omaa käskyäni, enkä kaverin. Eihän koira osaa irroittaa käskyllä "Kiitos" jos sille on opetettu käsky "irti". Tästä tyhmästä muutaman pisteen menetyksestä saan syyttää ihan vain itseäni. Ruutuun Oona löysi hienosti ja vauhdilla, itse tein pienen virheen kun en heti tajunnut antaa "maahan"-käskyä. Vaan odotin niin, että neiti oli jo ylittänyt ruudun josta syystä jouduin toistamaan käskyn. Hyppy oli Oonalta hieno. Samoin myös luoksetulo, erittäin nopealla tahdilla. Kaukokäskyissä meillä oli hieman ongelmia vaihtojen kanssa, ensimmäiset vaihdot jäivät kokonaan suorittamatta. En tiedä mikä näissä on mennyt vikaan, ennen kun nuo kaukokäskyt ovat olleet liikkeitä vahvimmasta päästä. Mutta kun neiti vaihdot tekee, hän tekee ne hienosti. Ollenkaan etenemättä.

Liikkeiden välissä Oona oli jatkuvasti käskyn alla, koska täällä on tapana pitää koira koko kokeen ajan käskyn alla. Ja yllättävän hienosti neiti jaksoikin tämän, täytyy siis ottaa ihan Suomessakin tämä käyttöön. Se kun oikeasti näytti toimivan hyvin.

Saimme siis kokeesta tuloksen G&G1 ja hienon diplomin suorituksesta. Saimme samalla myös oikeudet siirtyä luokkaan G&G2 eli vastaavaan luokkaan kuin Suomen voittajaluokka. Suunnitelmissa onkin nyt siirtyä suoraan ylempään luokkaa ja toivoa, että löytäisimme täältä vielä kokeita joihin mahdumme.

Hienoa työtä Oonalta!

torstai 18. lokakuuta 2012

Tiistai-illan treenailuja


Tiistaina oli taas koiratreenien aika. On käynyt yllättävän hyvä tuuri noiden treeniaikojen suhteen kun aina on ollut suhteellisen hyvä keli treenatessamme. Tiistainakin satoi päivällä, paikoin runsaastikin, mutta illan tullessa sade lakkasi ja ilma oli mitä mainioin.

Manun kanssa taas seuraamisen tempoja, jääviä, A-estettä sekä paikalla makuuta. Seuraaminen edelleen todella hienoa eri nopeuksissa sekä käännöksissä. A-estettä harjoiteltiin vain kontakteja ja ne meni hienosti. Paikalla makuussa harjoiteltiin koiran kiertoa, muuten meni hyvin, mutta kun kävelin harppoen koiran ympäri ei poika enää pysynytkään vaan lähti mukaani. Tätä siis harjoittelin niin, että sain senkin onnistumaan.


Oonan kanssa taas pieniä pätkiä seuraamista myös henkilöryhmää. Siis aivan uskomatonta, mutta meidän seuraaminen on parantunut huimasti viime aikoina. Myös neidille jääviä, liikkeestä maahanmenossa harjoiteltiin suoruutta, jotta saadaan se paljon nopeammaksi ja onnistuimme saamaan treenien aikana muutaman onnistuneen suorituksen. Hyppynoutoa harjoittelimme kera pallon, pari kertaa pois päin hypätessään päätti kiertää esteen, mutta apujoukkojen saavuttua esteen laidoille ymmärsi neitikin hypätä molempiin suuntiin. Vauhti ja nouto hyvät. Sainkin nyt ohjeeksi jokaisen treenikerran lopuksi ottaa muutaman kerran hyppäämistä. Tällä kerralla Oonan vire oli huipussaan, teki innolla ja suoritti liikkeitä nopeasti, aivan mahtavaa oli työskennellä neidin kanssa tänään. Maalimiehemme, joka oli seuraamassa harjoittelua totesi yllättäen "Wau, toi on todella hienoa, näkee, että koira osaa. Ja se mikä on parasta; koira nauttii sun kanssa tekemisestä ja työskentelee vain ja ainoastaan sulle. Sä voit kyllä hyvin osallistua tuon kanssa IPO1-kokeeseen" No, kuten kaikki tiedämme ei Oona ole samanlainen aina ollut tai siis tällainen se on nyt enemmän tai vähemmän ollut täällä Hollannissa ollessamme, mutta ei Suomessa. Joko neidillä on siis tilapäinen häiriö jossain tai sitten olen onnistunut vihdoin ja viimein tekemään treeneistämme paljon motivoivampia (ja se magneettipallo, pakko edelleen kehua, se on Oonan palkka #1). Ja se koe, se IPO1.. no, meillä on aika paljon vielä hiottavaa noissa kokeen muissa osissa.


Purutreenit olivat edessä seuraavaksi. Manu saikin olla ensimmäinen. Mahtavaa, herra on taas kehittynyt mielettömästi. Tällä kertaa ei hakenut enää ollenkaan tukea minulta, keskittyi vain ja ainoastaan maalimieheen. Saatuaan otteen patukasta, piti siitä tiukasti eikä helpolla luovuttanut patukkaa. Kesti myös vedättämisen, eli taisteli patukasta kunnolla. Maistelu oli poissa ja taas juostiin autolle asti voittajina.

Myös Oona pääsi mukaan puruihin. Itseasiassa, jos minulta olisi kysytty, olisin jättänyt neidiltä treenauksen väliin, koska en ajatellut siitä löytyvän kuitenkaan potentiaalia. Mutta koska neiti laitettiin automaattisesti listalle, päätin kokeilla, eipä siitä minulle mitään haittaakaan olisi. Alussa taas neiti tarvitsi hieman tukea minulta, mutta nopeasti ryhtyi jo hyökkimään kohti maalimiestä ja saatuaan patukan taisteli siitä, eikä taaskaan hevillä irroittanut otettaan. Ja kun juoksutin Oonaa maalimiehen läheltä, kun tämä olisi leikkinyt neidin kanssa, tekikin Oona mahtavia väistöliikkeitä "tämä on minun ja tätä et minulta vie". Paljon oli siis tyttö kehittynyt ensimmäisestä kerrasta, ehkä hänessä sittenkin on jotain potentiaalia. Vahvistettava kyllä edelleenkin sitä vieraiden kanssa leikkimistä.

Illalla kotiin tullessani huomasin Oonan aloittaneen juoksuajan.. hmm, ei ollenkaan hyvää saumaan. Tai no, koskas ne nyt ikinä tulisivatkaan juuri hyvänä hetkenä. Pentuja ei kuitenkaan vielä näistä juoksuista ole tulossa, odottelemme seuraaviin jolloin saamme kesäpentuja. Tähän mennessä olen ollut yhteydessä mahdolliseen tulevaan pentueen isän omistajaan, mutta en ole vielä ehtinyt käydä tapaamassa heitä. Kaikki aikanaan ja lisää tästä aiheesta taas kun tiedän enemmän.

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Dog sport and sport dogs


Sunnuntain treenit nyt saatu päätökseen

Aamu alkoi aikaisin kun klo 7.30 olimme jo treenikenttämme parkkipaikalla. Siellä meitä odotti maalimiehenämmekin toimiva Martijn, lähdimme siis ajamaan jälkeä porukalla ja koska minulle alueet ovat vielä täysin tuntemattomia niin ystävälliset hollantilaiset mielellään auttavat ja opastavat minua oikeaan paikkaan.

Ajoimme siis aamuauringon vielä noustessa suurille pelloille. Peltojälkeä molemmille, Oonalle P:n muotoinen ja Manulle U:n. Ilma oli mitä haastavin koirille jäljestää, tuuli oli kova ja pyöritti joka suunnasta.

Manu sai olla ensimmäinen jäljestäjä. Hirmuinen kiire harvennettujen makkaroiden takia, kulmissa hieman hakemista, ensimmäinen kulma meni hienosti. Mutta toinen kulma, joka kääntyi vastatuuleen olikin hieman haastavampi ja pyörivä tuuli heitti poikaa hieman sivuun jäljeltä. Hieman tarvitsi tukea haastavalla pätkällä, mutta jaksoi kuitenkin loppuun asti. Manulla jäljen päässä rasia ja rasialle poika maahan. Manun seuraavalla jäljellä siis enemmän kulmia sekä yritetään hidastaa vauhtia tihentämällä makkaroiden määrää.

Oona aloitti jäljen ajon todella hienosti, neiti ajoi hyvällä tahdilla, tällä kertaa ei ollut juoksemista tai rynnimistä jäljellä. Jäljen päässä oli yksi esine, pienen muistutuksen jälkeen muisti mennä esineelle maahan (ensin kun meinasi ilmaista esineen nostamalla). Myös Oonalle edelleen kulmia ja yritetään pitää vauhti samanlaisena. Ilmaisua vahvistetaan edelleen maahan menemällä.

Jäljen ajon aikana on mukana aina vähintään yksi henkilö tarkkailemassa, joka on aivan loistavaa harjoittelua kokeita varten, koska peltojäljellä tuomari kulkee mukana koko jäljestämisosuuden ajan. Koira siis oppii, että siellä saattaa kulkea muitakin eikä välitä häiriötekijöistä. Ja itse tykkään kävellä tarkkailemassa muiden jäljen ajoa, koska joka kerta näet uutta, opit uutta ja saat vinkkejä oman koirasi kanssa treenaamiseen.

Jäljen ajon jälkeen takaisin treenikentälle juomaan aamukahvit, jonka jälkeen tottistelut. Jotka menivät molemmilta beusseiltani ihan hyvin, tai oikeastaan Manu esitti oikein hienoa tottelevaisuutta, Oonakin aluksi, kunnes vire alkoi hieman laskea ja tarvitsi enemmän virittelyä. Taisi olla pientä väsymystä aamuisesta jäljen ajosta.

Seuraavaksi olikin purujen vuoro. Manulla meni jo paremmin, tarttui innokkaasti patukkaan, eikä maistellut patukkaa vaan kiskoi vastaan ja lopuksi juoksi ensimmäistä kertaa patukan kanssa autolle asti. Kehitystä siis tapahtunut hurjasti lyhyessä ajassa.

Ja sitten neidin vuoro. Alussa ei ymmärtänyt ollenkaan asian ideaa, vaan maalimiehen riehuessa ja heiluessa vain korjasi perusasentoa sivullani ja piti kiinteästi kontaktia minuun. Tarvitsi alussa kovastikin tukea minulta. Onneksi maalimies osasi lukea koiraa ja heitti patukan Oonan ulottuville, josta neiti sitten tarttuikin patukkaan eikä irroittanut siitä otetta millään. Juoksi innokkaana patukka suussaan, vihdoinkin voitettuaan sen itselleen. Vihdoin otteen irroitettuaan lähti jo halukkaammin leikkimään maalimiehen kanssa. Neidillä puruote kohdallaan, ei ollenkaan maistele patukkaa, eikä myöskään hevillä luovu siitä. Ja lopussa juoksi patukan kanssa autolle asti. Ainut mitä neiti tarvitsee niin vahvistusta vieraan kanssa leikkimisestä. Onhan Oona toki aiemminkin leikkinyt vieraiden ihmisten kanssa, mutta se on ollut niin satunnaista hänen elämässään, ettei sitä ole vahvistettu.

Tämän päivän jälkeen, voitte uskoa.. minulla oli kaksi hyvin väsynyttä beussia kotona.

torstai 11. lokakuuta 2012

FCI tokosäännöt


Koska minä unohdin, siis aivan totaalisesti unohdin linkittää nuo FCI:n tokosäännöt edelliseen kirjoitukseeni ja sain siitä muistutuksen kommentin muodossa niin päätinpä pyhittää kokonaisen blogiartikkelin niille. Olin ensin vastaamassa kommentilla kommenttiin, mutta totesin siitä tulevan aivan liian pitkän sepustuksen.

Säännöt ovat tällä hetkellä voimassa useissa Euroopan maissa. Sääntöjen tarkoitus on helpottaa kokeissa käymistä myös ulkomailta ja näin tulokset ovat vertailukelpoisia sekä luokkanousuun oikeuttavia eri maissa. Seuraavasta linkistä pääsee tutustumaan sääntöihin englanniksi.

Ennen varsinaista kansainvälistä luokkaa on niin sanottu "aloittelija-luokka", joka on kansallinen, jokainen maa saa itse päättää mitä suorituksia siihen vaaditaan.

Tämän jälkeen alkaa varsinaiset koeluokat, jotka ovat kansainväliset.

Ensimmäisenä "Class 1" eli ensimmäinen luokka, joka vastaa meidän avointa luokkaa.

Tämän luokan liikkeet ovat pitkälti saman kaavan mukaisia kuin Suomessa tälläkin hetkellä. Koe alkaa paikalla makuulla, piilossa ja aika on 2 minuuttia. Tämän liikkeen suoritus alkaa niin, että koirat laitetaan vuorotellen perusasennosta maahan ja kun ohjaajat palaavat takaisin koiriensa luokse nostetaan koirat vuorotellen takaisin perusasentoon.

Seuraavana seuraamiskaavio, joka on ainakin näkemissämme kokeissa ollut todella pitkä. Kaavio sisältää myös seuraamisen sivuaskeleet sekä peruuttaen seuraamisen. Tähän kuuluu myös juosten seuraaminen ja juostessa voi tulla käännöksiä ainoastaan oikealle. Seuraaminen suoritetaan ilman talutinta.

Jäävistä liikkeistä kokeessa on sekä liikkeestä seisominen että liikkeestä istuminen. Molemmat suoritukset menevät saman kaavan mukaan. Noin kymmenen metrin jälkeen annetaan koiralle käsky joko istuutua tai pysähtyä seisomaan, ohjaaja jatkaa matkaa vielä noin 10 metriä ja merkistä palaa takaisin koiran viereen.

Luoksetulo on hyvinkin erilainen kuin mitä Suomessa tällä hetkellä voimassa olevissa säännöissä on. Koira jätetään maahan odottamaan, ohjaaja kävelee pois koiran luota noin 20-25 metrin päähän. Ohjaaja kutsuu koiran luokseen, saa itse valita kutsuuko koiran ensin eteen ja siitä perusasentoon vai suoraan perusasentoon. Mutta tässä luoksetulossa ei siis vielä tule pysäytyksiä vaan luoksetulo on suora.

Seuraavaksi tuleekin jotain aivan uutta. Nimittäin ruutuun lähettäminen. Ruutu on samankokoinen kuin meillä Voittaja-luokassa eteen tuleva eli 3x3 metriä, mutta ruutuun lähettämis matka on taas hieman lyhyempi vain 15 metriä. Koira lähetetään ruutuun, jossa koira menee eri käskystä maahan, kävellään koiran luokse ruutuun ja otetaan siellä perusasentoon. Liike loppuu siihen.

Tämän jälkeen tulee nouto, samalla tavalla kuin Suomessakin avoimessa luokassa. Mutta ainakin seuraamassamme kokeessa noutokapula haetaan itse pöydältä, sitä ei tuoda sinulle. Sinulla on valittavana kolmesta erikokoisesta kapulasta minkä kokoisen haluat, tässä ei siis käytetä omia noutokapuloita.

Kaukokäskyt suoritetaan aivan samalla tavalla kuin mihin olemme tottuneetkin. Jätetään koira ensin maahan, tehdään vaihdot istu-maahan-istu-maahan, jonka jälkeen palataan takaisin koiran luokse.

Luokan viimeisenä suorituksena on hyppy. Tämä liike suoritetaan siten, että otetaan koira perusasentoon esteen eteen (ohjaaja saa valita etäisyyden esteeseen), jätetään koira odottamaan kun ohjaaja kävelee esteen toiselle puolelle ja sieltä kutsutaan koira luokse esteen yli. Eli hyppy suoritetaan niin, että koira hyppää ohjaajan luokse esteen vastakkaiselta puolelta.

Viimeisenä arvostellaan kokonaisvaikutus. Ykköstuloksen pisteet jakautuvat välille 224-280, kakkostuloksen 196-224 ja kolmostuloksen 140-196 pistettä.



Tämän luokan jälkeen tulee "Class 2" joka taas vastaa meidän Voittaja-luokkaa.

Koe alkaa paikalla istumisella, aika 1 minuutti ja ohjaajat näkyvissä. Seuraavana seuraaminen. Tässä tulee mukaan myös hidaskävely sekä juoksu ja käännökset myös näissä nopeuksissa.

Sitten tulee seisominen ja istuminen merkistä, eli niin sanottu "salamakävely", joka on meille tuttu erikoisvoittajaluokasta, mutta tässä luokassa liike suoritetaan ilman maahanmenoa. Liike alkaa seuraamisella, merkistä ohjaaja käskee koiraa pysähtymään seisomaan, ohjaaja jatkaa matkaa vielä noin 10 metriä, liikkeenohjaajan merkistä kääntyy takaisin koiraa kohti, palaa koiran taakse ja siitä takaisin koiran luokse. Ottaa koiran seuraamiseen mukaan ilman eri pysähdyksiä. Seuraaminen jatkuu ja noin 5 metrin jälkeen tulee käännös joko oikealle tai vasemmalle. Tällä suoralla suoritetaan samanlainen liike, mutta nyt koira jätetään istumaan. Kun palataan takaisin koiran luokse, jatketaan matkaa vielä vähintään 5 metriä kunnes liikkeenohjaaja käskee pysähtymään.

Seuraavana tulee luoksetulo, joka on samanlainen kuin meidän avoimen luokan luoksetulo, paitsi että alussa koira jätetään maahan odottamaan. Käskystä koira kutsutaan luokse ja merkin kohdalla pysäytetään koira seisomaan. Ja liikkeenohjaajan käskystä kutsutaan koira luokse.

Ruutu tehdään samalla tavalla kuin mihin olemme aiemminkin tottuneet. Lähetetään koira ruutuun joka sijaitsee noin 25 metrin päässä, siellä koira maahan. Ohjaaja kävelee kohti ruutua, kääntyy joko oikeaan tai vasempaan ja siitä kohti lähtöpistettä ja kutsuu koiran seuraamiseen.

Ohjattu nouto kahdella kapulalla. Se kapula joka tiputetaan ensimmäisenä on se kapula joka koiran tulee noutaa. Liike alkaa valmistelevalla osuudella jossa koira seurautetaan merkille, jätetään merkille seisomaan pysähtymättä ja ohjaaja jatkaa matkaa lähtöpisteeseen. Kääntyy kohti koiraa ja käskystä käskee koiraansa noutamaan joko vasemmalla tai oikealla sijaitsevan kapulan.

Tämän jälkeen tulee tunnistusnouto, joka noudattelee samaa kaavaa kuin Suomenkin kokeissa. Myös kaukokäskyt samalla tavalla, 6 asennonvaihtoa, joko istu-seiso-maahan tai maahan-istu-seiso.

Noutaminen esteen yli hypäten. Tässä saa valita joko metalli- tai puukapulan, myös kapulan koko on ohjaajan päätettävissä.

Tässä myös viimeisenä arvosteluna on kokonaisvaikutus, jossa arvostellaan koirakon yhteistyö, koiran innokkuus ja halukkuus työskennellä. Pisteet jakautuvat seuraavanlaisesti: ykköstulokseen vaaditaan pisteet väliltä 256-320, kakkostulokseen 224-256 ja kolmostulokseen 192-224.

Viimeisenä luokkana tulee meillekin jo tuttu erikoisvoittajaluokka, joka on tähänkin asti ollut kaikissa maissa kansainvälinen.




Ja mikä on minun mielipiteeni säännöistä? Itse olen halukas kokeilemaan kokeita näillä säännöillä, mielestäni nämä kuulostavat hyvinkin mielenkiintoisilta sekä ehkä myös mukavammilta mitä meillä tällä hetkellä käytössä. Myös se, että edellinen luokka antaa pohjustusta seuraavaan luokkaan on mielestäni kiva, tämä tulee esim. ruudussa. Ykkösluokassa lähetetään koira ruutuun lyhyeltä matkalta ja seuraavassa luokassa pidemmältä matkalta ja otetaan koira ruudusta seuraamaan. Joten näillä säännöillä ruutu ei tule koiralle aivan uutena suorituksena ylemmässä luokassa vaan sille on annettu jo pohjaa aiemmin. Mielelläni ottaisin nämä säännöt käyttöön myös Suomessa :)

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Treenailua Hollannin maalla


Nyt koska taas niin paljon on ehtinyt tapahtua on myös hyvä kirjoitella välillä tänne. Ei siis ole Hollannin elämä päässyt ollenkaan tylsistyttämään, päinvastoin, täällä tuntuu ettei aika millään riitä siihen kaikkeen mitä haluaisi tehdä... Mä olen edelleen sitä mieltä, että Hollannin kellot menee jotenkin nopeampaa tahtia.

Todellisen työn ja tuskan takana oli löytää itselleen koirien kanssa treeniporukka, monia kiinnostavia ja kivoja paikkoja olisi ollut, mutta ne olisivat olleet toisella puolella Hollannin maata. Tästä läheltä ei saanut keneltäkään minkäänlaista vastausta sähköpostiin. Tästä syystä juoksimmekin kaverini kanssa seurailemassa paikallisia Toko-kokeita, opiskellen paikallisia sääntöjä sekä yrittäen luoda kontakteja tämän maan koiraihmisiin. Kontakteja tosiaan tulikin luotua, mutta valitettavasti taas liian kaukaa. Tottelevaisuuskokeiden säännötkin rupesivat pikkuhiljaa aukenemaan meille ja päätimme, että jos ei treeniporukkaa löydy niin treenailemme keskenämme kotipihalla ja ilmoittaudumme sitten kokeisiin. Täällä siis on jo käytössä FCI:n tokosäännöt, jotka ovat jo kansainväliset säännöt niissä maissa joissa ne on jo käytössä.. pikkuhiljaa siis varmasti säännöt leviävät myös muualle Eurooppaan kuten Suomeen.


Ja koska olin Suomeen jääneille muutamille ihmisille luvannut kokeilla Manun kanssa purutreenejä niin muiden ohella tiedustelin seuroilta josko meille löytyisi paikkaa sellaisesta. Minä kun olin koirien kanssa heinäkuun lopussa Forssassa Beussien tokomestaruuskisoissa ja tuomarina toiminut Juha Kurtti tuli aivan varta vasten jututtamaan ja kertomaan, että koirassani olisi ainesta IPO:on.. Onhan häntä nyt pakko uskoa! Ja koska Hollannin sähköpostikulttuuri on "vastaamme jos jaksamme" en odottanut vastausta piakkoin. Mutta kuten ihmeen kaupalla sainkin vastauksen jo samana iltana "Olemme vain saksanpaimenkoirille." Okei, kiitoksia hänelle, hän kuitenkin vaivautui minulle ilmoittamaan ettemme ole tervetulleita. Seuraavana päivänä kuitenkin sähköpostissani odotti viesti toisesta paikasta, jossa kerrottiin, näin:

You’re more than welcome to visit our club.
You can visit us on Tuesday between 19:00 en 22:00 and on Sunday between 9:30 and 14:00.
 So I hope to see you soon and don’t forget to bring the dog ;-)"

Wautsi siis, olin saanut myöntävän ja todella mukavan vastauksen eräältä IPO-treeniporukalta, nimeltään Kringgroep A.V.C, ja lisäksi treenit olisivat aika lähellä kotiamme, vain 20 minuutin ajomatkan päässä. Päätin siis mennä Manun kanssa seuraavana tiistaina seurailemaan miltä siellä oikein näyttäisi.


Olin siis paikalla seuraavana tiistaina tasan klo 19. Sain erittäin ystävällisen ja lämpimän vastaanoton. Ensimmäiset asiat jotka pistivät silmiini olivat treenikentän koko, se todella on suuri, en ole Suomessa kertaakaan ollut niin suurella treenikentällä. Toisekseen kentän ohessa on "klubitalo", jossa saa istuskella ja nauttia juomisista sekä syömisistä. Tosiaan nyt jo muutaman kerran treeneissä ollessani olen tottunut rytmiin. Ensin kun saavutaan kentälle mennään seurustelemaan klubitalolle ja juodaan kahvia, seuraavaksi hieman tottistellaan ja kun kaikki ovat saaneet harjoitukset päätökseen siirrytään puruihin. Jokainen koira treenataan huolella ja tarkasti, jos jollain on ongelmia niin ne yritetään ratkaista ja keksiä keino. Purutreenien jälkeen vielä kokoonnutaan kaikki klubitalolle syömään ja juomaan ja jutustelemaan treeneistä. Ja tosiaan siellä on aina tarjolla kaikkea, on kahvia, teetä, makkaraa, limuja sekä tietenkin olutta ;)

Siis jo kun olin ensimmäisen kerran paikalla sain näyttää Manun kanssa mitä osaamme ja muut seurasivat sivusta suoritustamme ja antoivat jälkikäteen palautetta. Vieras kenttä hieman häiritsi Manua, mutta pystyi kuitenkin hienosti suoriutumaan liikkeistä. Sain hyvää palautetta, Manun seuraamisesta tykkäsivät kovasti, se kun on tuota "Modern Way"-seuraamista.



Ja sitten pienen tauon jälkeen puruihin. Koska tämä oli Manun ensimmäinen kerta aloitimme suurella purupatukalla. Siihen Manu tarttuikin innokkaasti ja hetkeäkään epäröimättä, täydellä puruotteella. Pojalta myös irtosi hienosti haukkua maalimiehelle. Koska tämä meni hyvin vaikeutettiin hieman ja aiheutettiin häiriötä samanlaisella patukalla johon oli kiinnitetty koliseva kanisteri. Ensin Manu hieman kavahti kolisevaa kanisteria, mutta ei sittemmin enää välittänyt siitä ollenkaan vaan jatkoi samalla tavalla kuten tähän asti. Eikä otettu enempää tällä kertaa, vaan tämän jälkeen poika sai mennä autoon lepäilemään.

Treenit menivät siis todella hienosti ja sieltä lähtiessäni olin hyvin tyytyväinen sekä onnellinen. Enkä olisi millään malttanut odottaa seuraavaan kertaan.

Seuraava kerta oli taas yhtä mukava vaikkei se omalta osaltani mennytkään niin hyvin kuin ensimmäinen kerta oli mennyt. Olin nimittäin vain kolmen tunnin yöunilla paikalla, meillä kun oli ollut edellisenä iltana illanistujaiset kotona, jotka olivat hieman venähtäneet pitkiksi.


Nykyään myös Oona on päässyt mukaani tottistelemaan kentälle, sunnuntai aamuisin käymme ajamassa molemmille koirille peltojälkeä. Liian vähän olen ehtinyt tänä kesänä tekemään Manulle jälkeä, joten aloittelimme viime kerralla jäljen aivan helpolla makkarajäljellä. Oonan kanssa taas teimme pidempää jälkeä ja harvemmilla makkaroilla, esineitä ei tällä kertaa jäljellä ollut Oonallakaan. Jäljet sujuivat hienosti molemmilta, Manulla on edelleen pysynyt tarkkuus jäljellä, joka on todella hienoa. Oonalla oli hieman pyörimistä kulmissa, joten nyt vain kotona hirveästi harjoittelemaan kulmia, muuten myös Oona ajoi hyvin jäljen.


Tässä vaiheessa treenitilanteemme näyttää seuraavanlaiselta: Oonalle kovasti seuraamisen kontaktia ja viettikestävyyttä, jotka ovatkin menneet aivan mahtavasti viime aikoina. Jäljellä Oonalle paljon kulmia. Manun kanssa harjoitellaan pitävää puruotetta ja tottiksen osalta tarkkuutta ja seuraamisen tempoja. Jäljen pituutta pidennetään Manulle vähitellen. Ensi sunnuntaina myös Oona pääsee kokeilemaan puruja, saivat treenikaverit puhuttua minut ympäri kokeilemaan myös neidin kanssa. Itse kun en ollut edes ajatellut Oonan kanssa kokeilla, koska olin ajatellut ettei neidissä välttämättä ole ainesta. Treenikaverit olivat kuitenkin erimieltä ja suosittelivat minun ensi kerralla kokeilevan.. Katsotaan siis sunnuntain jälkeen olisiko Oonassa ainesta.

Edelleen olen kovin hämilläni paikallisten ystävällisyydestä ja vilpittömästä halusta auttaa muita. Vaikka treeniporukassamme kaikki eivät puhukaan täydellisesti englantia, he silti yrittävät keskustella kanssani ja huolehtivat viihtyvyydestäni. Ja tottakai minä viihdyn heidän kanssaan. Toinen maalimiehistä on kouluttanut monia poliisikoiria, hänellä on itsellään saksanpaimenkoira, joka onkin todella taitava. Toiselle maalimiehistä taas beauceron oli hieman tuntemattomampi rotu, mutta hän oli kotona ottanut rodusta selvää kaiken, jotta pystyisi ymmärtämään koiraa paremmin. Minulla siis on ainoat tämän rodun edustajat tässä porukassa, mutta se ei haittaa, sillä osaavia maalimiehiä löytyy ja rotukirjo on muutenkin laaja tässä porukassa.

Ja pakko vielä sanoa, neitini joka ei ole ikinä ollut mikään pallohullukoira on mennyt Top-Maticin magneettipallosta aivan hulluksi, sain sellaisen Suomen tuliaisiksi kun kaverini käväisi kotimaassa. Siitä asti se on ollut palkka numero 1, en tiedä vaikuttaako pallossa oleva magneetti jotenkin vetovoiman lailla koiran mielihyväkeskukseen ;) Mutta tämän avulla meidän treenailusta on tullut entistäkin mukavampaa.

Beussien toko-mestaruuskisat

Palatakseni ajassa taakse päin täytyy kertoa mitä koirineni puuhasin ennen matkalle lähtöämme.

Osallistuimme beauceronien tottelevaisuusmestaruuskisoihin jotka järjestettiin Forssassa 21.7. Tuomarinamme toimi Juha Kurtti. Tuomari oli meille entuudestaan tuttu, kun olen Oonan kanssa käynyt kerran aiemminkin hänen tuomaroimassaan kokeessa.

Ensin oli Manun vuoro. Manu ei ollut ihan parhaimmillaan kyseisenä päivänä, tuntui olevan hieman väsynyt pitkästä odottelusta jonka takia useassakin liikkeessä annoin turhan paljon apuja koiralleni, josta tietysti pisteet karisivat.

Manun pisteet olivat seuraavanlaiset:

Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen kytkettynä 9
Seuraaminen taluttimetta 10
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8
Luoksetulo 0
Seisominen seuraamisen yhteydessä 8
Estehyppy 8,5
Kokonaisvaikutus 8


Pisteitä Manulle siis 155 ja alokasluokan 2.-tulos.


Muista siis seuraavalla kerralla antaa vähemmän apuja koiralle joka osaa, älä hidastele seuraamiskaaviossa ja opeta koiralle luoksetulo!!


Oonalla taasen oli viretila kerrankin kohillaan, tai itseasiassa ehkä liiankin koholla. Neiti suoritti liikkeitä aivan mahtavasti kunnes yhtäkkiä juoksi pois kehästä. Tuli onneksi kutsusta takaisin. Jatkoimme koetta. Taas muutama liike ja Oona päätti uudelleen juosta ulos kehästä. En todellakaan tiedä minkä takia juoksi, ei juossut peloissaankaan vaan todella innostuneena, mutta ei kuitenkaan kenenkään luokse.

Oonan pisteet seuraavassa:

Paikalla makaaminen 7,5 -> Palatessani piilosta Oona istui.. istui?? Mistä se sellaisen nyt keksi??
Seuraaminen taluttimetta 10 -> Ohjaaja kiitää niin kovaa, että koiran ei auta muuta kuin yrittää pysyä perässä
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8
Luoksetulo 8,5
Seisominen seuraamisen yhteydessä 10
Noutaminen 9
Kauko-ohjaus 6

ja sitten tapahtui jotain... kaukokäskyjen aikana... Oona juoksi 2 kertaa kehästä ulos, jonka takia hylätty koesuoritus eikä loppuja enää arvosteltu. Ja tuo harmitti niin kovin, koska tähän mennessä pisteitä oli jo kasassa 140 ja jos loppu liikkeet olisi arvosteltu olisimme saaneet kasaan ykköstulokseen oikeuttavan pistemäärän. Ja mistäs se neiti nyt keksi kehästä poistua, eihän hän ole ikinä ennen tehnyt mitään tuollaista, ei edes suunnitellut.

Tuomarimme kehui Manua kovin, näki pojassa olevan potentiaalia. Sain myös monilta kannustusta etsiä Manulle purutreeniporukan, hällä kun riittäisi todennäköisesti viettiä siihen hommaan. Lupasinkin ryhdistäytyä tässä asiassa Hollannissa ja katsoa jos löytäisin meille sopivan treeniporukan.

Sain koepaikan myös seuraavalle päivälle vain toiselle koiralle. Manun olisin halunnut ottaa muuten, mutta nuorelle koiralle kaksi koetta peräkkäin voisi olla liian raskasta ja halusin korjata Oonan lauantaisen koekäyttäytymisen joten ilmoitin Oonan sunnuntain kokeeseen. Tällä kertaa tuomarina toimi Harri Laisi.

Oonan pisteet sunnuntaina:

Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen taluttimetta 8,5
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8
Luoksetulo 7
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9
Noutaminen 8
Kauko-ohjaus 0
Estehyppy 8
Kokonaisvaikutus 8,5

Kokonaispisteet nyt siis 142,5 ja taasen avoimen luokan 2.-tulos.

Ja taas nuo kaukokäskyt tökkivät, peräti niin, että meni ihan nollille kaikki pisteet. Ei meinannut suorittaa vaihtoja sitten millään ja teki tosi laiskasti kaikki vaihdot. Muun koesuorituksen ajan Oona oli normaali itsensä, vire ei aivan huipussaan ja suoritti liikkeet tasaisen varmasti.

Nämä saivat siis olla viimeiset kokeet vähään aikaan, koska parin viikon päästä tästä lähdimme kohti Hollannin maita..

Kuvista kiitos Eija Haaralalle! Aivan mahtavia kuvia.