Pentusuunnitelmia

No niin.. nyt koska se on jo lyöty lukkoo ja asia on enää silausta vaille valmis:

Oonalle tulee pentue keväällä 2013. Isäksi tulee upea belgialainen uros Galik du Diable de Morval (nimestä avautuu myös linkki). Tämä herra omaa hyvän luonteen sekä terveen luuston. Galikin kanssa on harrastettu kaikenlaista, kuten puruja on otettu ja näissä hän on osoittautunut hyväksi.

Ja Oonanhan te jo tiedättekin, hyvä ja tasapainoinen koira kera hullun omistajan.









Pennuista voi tiedustella lisää minulta. Pääsen itse henkilökohtaisesti tutustumaan Galikiin kun matkaamme Hollantiin, viimeistään silloin lisää pentueen isästä. Pentuja siis harrastaviin koteihin!

Takapihan löytö

Onko tämän ihanampaa olemassa? Voiko enempää enää toivoa?

Joka kesä niin kauan kuin minulla on koiria ollut olen toivonut asuvani veden äärellä. Kuinka ihanaa on kuumana päivänä mennä uittamaan koiraa. Aikaisempina vuosina olen käynyt Westendin koirauimarannalla, paikka on kiva. Vesi on matalaa pitkälle asti ja kun on meri kyseessä niin on laajalti tilaa uida. Westendissä voi myös koiran kanssa mennä kahlaamaan veteen. Viime vuoden uintireissusta kuvia ja tunnelmia tässä.

Sieltä löytyy myös miinuspuolia joista suurin on se, että kauniina kesäpäivänä ranta on tupaten täynnä. Siis oikeasti tupaten täynnä. Koiria on kymmeniä jos ei peräti sata. Siinä jos haluat olla rauhassa koirasi kanssa niin se on melkeinpä mahdotonta, jos et raahaudu koiriesi kanssa pitkälle merelle, mutta kun välillä olisi ihan mukavaa itse köllötellä auringossa ja antaa koirien viipottaa suuna päänä.

Niin ja sitten se toinen miinuspuoli on tietysti punkit. Hmm, koko Suomessa ei taida olla niin paljon punkkeja kuin Westendissä. Kun siellä käyt saat 100% varmuudella myös kotiin viemisiä. Sen sain todeta sen jo silloin siellä asuessani.

No, mutta nyt on ratkaisu missä ei näitä ongelmia todenäköisesti tule vastaan. Sillä takapihaltani, luitte oikein, siis takapihaltani löytyy nykyään tällainen (ei se oikeasti omaa pihaani ole, mutta taloni takana kuitenkin).

Ja mitä toususivat koirani:

Agilitykurssilla

Viime sunnuntaina päätin tehdä Oonan kanssa jotain mistä se tykkää. Jotain missä se saa mennä huimaa vauhtia. Nimittäin osallistuimme neidin kanssa Koirakoulu Kompassin agilitykurssille. Kurssi kestää nyt 10 kertaa ja katsotaan joskos tästä aukeaisi meidän agilityura.

Ensimmäisen kerran harjoituksena meillä oli sylivalssi. Oi ja voi, kuinka vaikeaa on kääntää koiraa väärällä puolella ja väärään suuntaan. Tässä siis näkyy meidän toko ura ja vahvasti. En osaa pitää koiraani oikealla puolellani (tokossa koira on aina ohjaajan vasemmalla puolella) ja kun siinä koiran pitäisi vielä pyörähtää itsestäni pois päin (tokossa kun koira pyörähtää itseeni päin), tässä vaiheessa oli sekä ohjaaja että koira aivan sekaisin.

Ensimmäinen harjoituksemme näytti tältä:

Esteet siis tulee suorittaa aina numeroiden puolelta. Tässä tosiaan ohjaajan kannattaa pysyä kokoajan esteiden samalla puolella, vetää koira esteiden välistä ja sitten tulee se sylivalssi. Tämä oli vaikeaa, myös Oonalle. Ei koirani ole mahdollista taipua tähän suuntaan. Kun teimme saman harjoituksen toisin päin niin se sujui jo paljon paremmin, toisinpäin harjoituksessa kun koira otetaankin ohjaajan vasemmalle puolelle.


Seuraava harjoituksemme tässä:

Saimmekin jo tehdä pientä rataa. Tässä harjoituksessa siis sylivalssi siirrettiin radalle, jolloinka se täytyy tehdä liikkeessä. Ja tässä harjoituksessa sylivalssi tulee harjoiteltua molemmin päin. Tämä harjoitus meni ihan mukavasti. Olemmehan me Oonan kanssa hieman ennenkin agilitya ottaneet, vaikkei ohjaaja ole siitä mitään tiennytkään. Mutta olen sentään osannut vahvistaa neidin "käteen tulemista", joten radalla oli helppo saada koira tulemaan oikealle puolelle. 

Viimeinen harjoituksemme:

Tämän otimme viimeiseksi sen takia, että olimme aiemmissa harjoituksissa jokaisen esteen jälkeen tehneet käännöksen. Tässä harjoituksessa kun mennään suoraan ilman käännöksiä kokoajan. Saadaan siis koira pitämään vauhti myös esteiden jälkeen ja jotta koira ei opi, että aina esteen jälkeen tulee käännös. Ja sama toiseen suuntaan.

Ensimmäinen agilitytuntimme meni todella kivasti. Ensin Oona otti hieman varovaisesti, mutta seuraavalla kerralla oli jo ihan täysillä mukana tekemässä. Tästä siis neitini tykkää, joten tätä jatkamme!

Vappupäivä Lappeenrannassa

Mikäs sen mukavampi tapa viettää vappupäivää muiden vielä kärsiessä huonoa oloa eiliseltä kuin herätä aamulla aikaisin pirteänä (tai ei oikeastaan niin pirteänä kun olen edellisenä päivänä sairastunut angiinaan) ja lähteä mukavalla kaveriporukalla ajelemaan kohti Lappeenrantaa. Lappeenrantaan siksi, koska siellä oli Lappeenrannan palveluskoirayhdistyksen järjestämä tottelevaisuuskoe. Pakkasimmekin Primastarin täyteen ihmisillä sekä koirilla. Noin 22% kokeen koirista oli meidän koiria. Tätä meille tultiinkin ihmettelemään, että "Vieläkös teiltä löytyy lisää koiria, millä rekalla tänne olette saapuneet?" Minulla oli siis Oona osallistumassa kokeeseen ja Manu mukana matkassa, koska muuten pojalle olisi tullut liian pitkä päivä olla yksin kotona. Olin todennut kuitenkin, että kun kerran Manu on mukana ja jos paikka kokeeseen sattuisi avautumaan niin osallistun Manun kanssa myös kokeeseen. Eihän Manua kamalasti ole treenattu, pieniä pätkiä vain, eikä ikinä palkattomia treenejä, joten en odottanut nuoren pojan edes jaksavan kokonaista suoritusta. Suunnittelin siis ottavani vain maksulliset treenit, nyt kun siihen olisi oiva tilaisuus.

Paikan päällä pari tuntia ennen sain tietää, että Manulle vapautui paikka kokeessa. Apua, nyt se sitten olisi edessä. Manun ensimmäinen toko koe. Yhtäkkiä tajusin, etten ollut ikinä ottanut Manulle 2 minuutin paikalla makuuta ilman palkkaamista välissä. Siis äkkiä ennen koetta muutaman kerran lyhyitä paikalla makuu harjoituksia. Manu kun on vilkas nuori poika on hänellä tietenkin todella tylsää paikalla makuussa. Muutaman kerran on käynyt niin, että ensin Manu rupeaa kovasti haukottelemaan (kun on nii-in tylsää, että tähän ihan nukahtaa), seuraavaksi nuuskitaan maata, sitten hän on jo maanut paikallaan niin kauan, että nyt täytyy vaihtaa toiselle lonkalle ja seuraavana jo "tää makaaminen jatkuu edelleen nyt kyllä täytyy venytellä välissä... noin... Hei.. mun mamma seisoo tuolla yksin ja hylättynä, mun täytyy mennä kattoo onks sillä kaikki ok." En siis pelkää, että Manu nousisi paikalla makuusta ja menisi toisen koiran luokse ja pilaamaan toisen koiran suorituksen vaan jos poika nousee se juoksee täyttä päätä minun luokseni.

Kokeen tuomarina toimi Pernilla Tallberg. Tuomari oli hyvin tiukka, mutta tykkäsin hänen tavastaan kertoa ja perustella miksi antoi kyseiset pisteet.

Oonan avoimen suoritus seuraavassa:

Paikalla makaaminen 8½, oli nuuskinut maata

Seuraaminen taluttimetta 7½, kaipaisi enemmän kontaktia ja innokkuutta

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 7½, saisi olla nopeampi maahanmeno

Luoksetulo 8, hyvällä vauhdilla tuli luokse, pysähtyi hienosti, tuli eteen hienosti, mutta ennakoi perusasentoon siirtymisen

Seisominen seuraamisen yhteydessä 8,5, hieman hidas pysähtyminen

Noutaminen 7, pureskeli kapulaa, eikä meinannut irroittaa kapulasta. Hmm.. tästä voinen syyttää itseäni, koska irroituskäskyni on aina tähän asti ollut "irti" eikä "kiitos"

Kauko-ohjaus 9, Wau!! Hieno tekniikka, kaipaisi vain lisää vauhtia

Estehyppy 5, Oona kolautti jalat hypätessä, ei istunut ensimmäisellä käskyllä ja kolautti jalat myös takaisin hypätessä. Tästä keskustelimme myöhemmin ja ystäväni totesi, ettei ole ikinä nähnyt Oonan hyppäävän noin huonolla tekniikalla, epäilimme Oonan kyljen olevan edelleen kipeä. Koska vaikkei kylkiluut ole käsin tunnustelemalla tuntuneet murtuneilta niin voihan siellä olla joitain hiusmurtumia. Ja tosiaan, hypätähän me olemme osanneet aina.

Kokonaisvaikutus 8, tuomari totesi Oonan olevan vaisu, josta syystä tiputti hieman pisteitä.

Joten tuloksena, ylläri ylläri, taas avoimen kakkostulos pisteillä 155.5. Meillä on vielä yhdet kokeet edessä joihin olen ehtinyt Oonan ilmoittaa, sen jälkeen keskitymme kokonaan muihin lajeihin.

Ja seuraavassa Manun suoritus:


Luoksepäästävyys 10, nousi hieman tuomaria vastaan, mutta moikkasi tuomarin nätisti.

Paikalla makaaminen 9, Tämä oli jännittävin. Seisoin hallin toisessa päässä paikoillani pää maahan painettuna, silmät kiinni täristen, jotta en varmasti näe mitä tuo beussi puuhaa. Välillä oli pakko avata silmiä ja näin Manun hieman nuuskivan. Aika mateli ja mateli... Vihdoin kuului "aika" ja palasimme koiriemme luokse. Wau, Manu pysyi kuin pysyikin tuon kokonaisen 2 minuuttisen paikallaan.

Seuraaminen kytkettynä 8, tuomari ei tykännyt käteni asennosta, käteni kun olisi mieluummin pitänyt olla kropassani kiinni ja kerran pysähtyessä Manu lähti pyörähtämään minun ympäri.

Seuraaminen taluttimetta 8,5, liian tiivistä seuraamista, mutta kuulemma aivan MIELETÖN kontakti. Tosiaan, koko molempien seuraamispätkien aikana ei Manun kontakti tipahtanut kertaakaan. Ja seuraamiskaaviot olivat pitkiä alokasluokan seuraamiseksi.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9, saisi olla vielä nopeampi maahanmeno.

Luoksetulo 8, Hyvä vauhti luoksetuloon, mutta liian suuri kaari perusasentoon (täytyy myöntää, että kaari todella oli aika liioilteltu).

Seisominen seuraamisen yhteydessä 0, Tämän sähelsin itse nollille, ennen liikkeelle lähtöä rupesin elehtimään enkä ottanut hetken rauhoittumista ennen kuin lähdimme suorittamaan liikettä. Manu ei reagoinut ensimmäiseen käskyyn, toistin käskyn käsimerkin kera. Manu pysähtyi, muttei ollut varma liikkeestä, joten istahti ja rupesi raapimaan itseään.

Estehyppy 0, este oli todella korkea. En ole ikinä hyppäyttänyt Manulle niin korkeaa estettä. Manu lähti hypylle hienosti, pääsi esteen luokse ja kääntyi katsomaan minua ilmeellä: "Todellako tarkoitat, että minun täytyisi hypätä TUON yli", toistin käskyn ja Manu katsoi vuorotellen minua ja estettä, annoin vielä kolmannen käskyn ja käsiavun ja poika hyppäsi yli (ja pääsi todella helposti esteen yli).

Kokonaisvaikutus 8,5, tuomarin mielestä Manussa näkyi pojan nuori ikä. Toisti vielä kertaalleen seuraamisen kontaktin olevan mieletön. Totesi, että hienosti vire pysyi suorituksen ajan ja toivon mukaan saan sen pysymään jatkossakin.

Pisteitä kasaan siis 137,5 ja alokasluokan kolmostulos. Wautsi, tämä meni paremmin kuin hyvin. Koska en todellakaan lähtenyt hakemaan mitään tuloksia tällä treeni määrällä. Otin suorituksen vain treenin kannalta, jotta näen missä mennään ja olin todella positiivisesti yllättynyt. Ja nuo nollasuoritukset olivat aivan ymmärrettäviä, toisen mokasin minä kokonaan ja toisen tavallaan myös, kun en ole hypäyttänyt Manua noin korkean esteen yli ikinä.

Manu siis yllätti kaikki. Oli hämmentävää kun soitin kavereilleni niin kaikki vain totesivat, että "Joojoo, siirry jo siihen Manun suoritukseen. Se minua kiinnostaa eniten..." Manu taisi yllättää myös yleisön, koska ennen suoritusta poika kävi ylikierroksilla eikä meinannut millään rauhoittua. Vielä kehässä muiden luoksepäästävyyden aikana ei jaksanut istua perusasennossa ja odottaa omaa vuoroaan ja olin tästä syystä aivan varma, ettei pysy paikalla makuussakaan. Ainiin, emmehän ole Manun kanssa ikinä edes käyneet treenailemassa tuntemattomissa paikoissa.

Vielä loppuun mainostuksena. Lapppeenranta on loistava paikka. Heti ensimmäinen kokemus Lappeenrannasta oli kun pysähdyimme paikallisella R-kioskilla ja myyjä oli aivan eri maata kuin täällä pääkaupunkiseudulla tai missään muuallakaan. Toiseksi, kokeessa tunnelma oli rento ja hauska, tällaista tunnelmaakaan en ole aiemmin saanut kokea. Tämän takia oma suorituskaan ei jännittänyt niin paljoa kuin tavallisesti. Vielä joku päivä ajattelin muuttaa Lappeenrantaan...