sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Koirien puuhailuja

Viime päivät olemme viettäneet rauhallisesti, ilman minkäänlaisia paineita. Seuraavassa kuluneen kuukauden kuulumisia.

Manun kanssa olemme käyneet pentukurssilla. Hienosti poika edistyy tottiksessa, intoa tekemiseen tuntuu riittävän, välillä sitä on jopa liikaa. Täytyisi vain tehdä reissu Biltemaan, sieltä kuulemma saa hyviä hanskoja sormiensa suojaksi.. Manu on kiltti poika. Jos poika sattuu tekemään jotain väärin hän uskoo heti ensimmäisestä käskystä, eikä tee samaa enää uudelleen. Vaan keksii aina uuden pahanteon. Ruoan perään Manu on hirveä ahmatti, aivan toista luokkaa kuin Oona. Olin työpäivän ajaksi nostanut vajaan ruokakupin ruokapöydälle ja arvata saattaa oliko iltapäivällä kaikki pöydällä olleet tavarat pitkin keittiön lattiaa...

Oonan kanssa olemme ajaneet jälkeä muutaman kerran ja olemme taas edistyneet hiukan. Olen nimittäin vihdoin uskaltanut siirtyä taas eteenpäin ja saanut jo kepit jäljelle. Ne Oona ilmaisee hienosti. Keskiviikkona saimme taas tuntea Oonan kanssa BH-kokeen. Tällä kertaa vain toiselta puolelta, olimme häiriökoirakkona kävelemässä Kauklahden juna-asemalla.

Eilen kävimme molempien kanssa viettitestauksessa. Valitettavasti toimin itse toisen maalimiehen sihteerinä tapahtumassa, joten mieheni sai käydä testauttamassa koirat. Päivä nyt sattui Manun kannalta huonoon aikaan, pikku-herralla on nimittäin hampaiden vaihtoaika menossa vielä, luulisi jo kaikkien olevan vaihtuneen, mutta näköjään niitä edelleen irtoilee. Maalimiehelle kerroimme tästä ja hän osasikin hyvin ottaa huomioon hampaiden lähtemisen, eikä repinyt liikaa. Siitä huolimatta oli hampaita lennellyt ja saalisrätti oli Manun suorituksen jälkeen aivan veressä. Ja kuten arvata saattaa, ei maalimies nähnyt Manua nyt kaikkein parhaimmillaan, mutta ymmärtäähän sen..

Ja Oonan testaus olikin huvittavaa katsottavaa. Neitihän on aina vain harrastanut minun kanssani ja tämä oli ensimmäinen kerta kun mieheni tekee sen kanssa mitään. No, arvata saattaa miten testaus meni. Oona äkkäsi minut kentän toiselta laidalta ja tuijotteli vain minun suuntaan. Muutaman kerran tarttui patukkaan ja taisteli patukasta, mutta se ei jaksanut kauaa kiinnostaa. Loppuajan neiti vain istui ja tuijotteli syvästi minua kohti. Maalimies sai patukalla huitoa Oonan kylkiin, mutta neiti vain katsoi pahasti "Menehän siitä muualle huitomaan".  Ja kun maalimies yritti saada Oonan huomion itseensä hän ärähti pahasti, joilloin Oona kääntyi kohti maalimiestä ja haukahti vihaisesti ja taas istui tuijottelemaan minua. Tämä sama toistui muutaman kerran. Tämä harmitti hiukan kun tiedän, ettei Oona normaalisti toimi näin, onhan se nähty aikaisemmin kun vieras henkilö on leikittänyt tyttöä.

Onneksi täällä etelässä on nyt viime aikoina taas jatkuneet nämä hyvät ja aurinkoiset säät, joten ei ole ollut säästä kiinni koirien kanssa treenailu. Toivottavasti saamme nauttia näistä säistä vielä pitkälle syksyyn.