lauantai 28. toukokuuta 2011

Kaveri kylässä - Iloa, kovaa menoa ja kyyneleitä



Meille tuli viikko sitten lauantaina vieras. Eikä ihan mikä tahansa vieras. Vaan vajaan vuoden ikäinen sileäkarvainen noutaja Hehku. Hirmuinen energiapakkaus, josta ei todellakaan ikinä lopu virta. Onkin monesti jo tullut mieleen, että kuka se kehtasi väittää ettei ikiliikkujaa muka ole keksitty?

Hehku on siis Oonalle jo entuudestaan tuttu. On ollut mukavaa seurata näiden kahden juniorin riekkumista metsässä, jota voi tosiaan jatkua monia tunteja. Mutta nytten Hehku tuli ensimmäistä kertaa Oonan kotiin. Mielessä pyöri viime kesäiset Oonan murjotukset Catalinan vieraillessa..

Mutta tällä kertaa kaikki meni aivan loistavasti. Ensimmäisen vuorokauden ajan pystyi Oonan silmistä lukemaan sanat; "Nyt te sitten hylkäsitte mut ja otitte tuon meille." Mutta kun Oona huomasi edelleen saavan samanverran huomiota niin kaikkosi kaikki huoli Oonan mielestä ja tilalle tuli noiden kahden nuorukaisen loppumaton leikki. Tai siis se olisi jatkunut loppumattomiin jos ei typerät ihmiset olisi jo puuttuneet telmimiseen sisätiloissa, ulkona sai tottakai mennä niin kovaa kuin vain tassuillaan pääsi.

Tämän viikon aikana olemme siis harrastaneet monien tuntien lenkkejä pelloilla jolloin koirat ovat saaneet purkaa suurta energiaansa, käyty yhdessä treeneissä sekä avattu tämän kesän uimakausi.

Hehku olikin aivan hirmuinen vesipeto, uiskenteli innoissaan ympäriinsä ja nouti heittämiäni keppejä. Oonakin uskaltautui veteen nuoremman esimerkkiä seuraten, mutta tyytyi kuitenkin vain kahlailemaan, eikä mennyt niin syvälle, että olisi joutunut uimaan.




Mieleen ehtikin jo juolahtaa kysymys, että miten nämä "paita ja peppu" tulevat toimeen viikon jälkeen kun joutuvat eroamaan kun Hehku palaa omaan kotiinsa. Joudummeko alkaa hieromaan kauppoja tästä vieterikoirasta? Oonakin on jopa alkanut syömään suurella innolla koko ruokansa.

Tätä iloa ja riemua kesti tosiaan eiliseen, perjantaihin saakka. Kunnes huomasin aamulenkillä Oonan kynnen repsottavan omituisesti. Kotona tarkempi tarkastelu paljasti kynnen olevan poikki aivan juuresta poikittaissuunnassa sisäsyrjän puolelta.

Äkkiä soitto eläinlääkäriin, mitä tässä tilanteessa täytyy tehdä. Sieltä neuvottiin tulemaan heti samana päivänä sinne, jotta saadaan poistettua tuo roikkuva osa tulehdusvaaran estämiseksi.

Eläinlääkäriin Oona meni yhtä suurella innolla kuin aina. Eläinlääkärithän ovat aivan mielettömiä paikkoja, sieltä saa aina paljon namia, aina paitsi nyt. Neiti katsoi eläinlääkäriä alkutarkastuksen jälkeen ilmeellä: "Hei sä unohdit antaa mulle jotain!"

Ja seuraavaksi rauhoittavaa, jotta saatiin kunnolla katsottua kynttä. Se kun oli niin arka, ettei eläinlääkäri päässyt lähellekään katsomaan tassua.

Lääkäri varoitti minua, että jos olen yhtään herkkä niin minun kannattaa poistua toiseen huoneeseen. Sillä kynnenpoisto on aina sellainen toimenpide jossa helposti herkempi pyörtyy. Olipa kerran joku mies oikeasti kaatunutkin lattialle ja sehän oli minusta kovin huvittavaa. Mutta ei, en minä ole herkkä. Näenhän joka päivä töissäkin mitä inhottavimpia asioita...

Mutta älä luule itsestäsi liikoja. Kun eläinlääkäri otti pinsetit esiin tunsin hien nousevan pintaan, sydämen takomisen koventuvan, koko kehon tärisevän ja silmieni sumentuvan. Ei, oli pakko istua alas. Mutta ei sekään auttanut vaan poistuin ulos raikkaaseen vesisateeseen, jossa olo jo hieman helpottuikin. Paikalla ollut eläintenhoitaja totesikin kauniisti; "Huh, näytätpäs sä vihreältä, otapa vettä." Ja siitä olo helpottui jo niin että pystyin palaamaan Oonan luokse, jossa tassu oli jo kauniissa vaaleanpunaisessa paketissa.

Eläinlääkäri antoi hyvän ennusteen kynnelle. Sen pitäisi kasvaa normaalisti takaisin jos ei pääse tulehtumaan. Paraneminen tosin alkaa vasta parin viikon kuluttua ja kaunis kynsi on takaisin vasta monen kuukauden kuluttua. Kotiohjeena sidosten vaihto ja Betadine huuhtelu päivittäin sekä antibioottikuuri. Tällä hetkellä tassu ei näyttänyt tulehtuneelta vaan antibioottikuuri annettiin vain varmuudeksi ettei tulehdusta pääsisikään syntymään. Lupasipa lääkäri myös, että ensi viikolla voimme taas palata treenien pariin, varovaisesti tietenkin ja koiran jaksamisen rajoissa. Mutta toisten koirien kanssa leikkiminen on nyt kielletty.


Ja koska tassu täytyy ulkoillessa suojata kunnolla, ettei sidokset pääse kastumaan jouduimme ajamaan Tarjoustalon kautta ostamaan neidin jalkaan lasten kurahansikkaan. Sehän suojaa vallan mainiosti vesisäällä. Oona sai kauniin vaaleanpunaisen tassusuojan, jossa on kuvana kilpikonna. Kilpikonna siksi, että nyt täytyy rauhoittaa menoa joksikin aikaa ja laittaa pienempi vaihde päälle. Tottakai potilasta täytyy myös hemmotella, joten mukaan tarttui melkoinen kasa erilaisia luita ja mahtava näätälelu, josta uskon tulevan mahtava palkka treeneihin ja parantamaan potilaan kuntoa sitten kun muutaman päivän päästä saa tehdä muitakin lenkkejä kuin vain käydä pikaisesti tarpeilla.

Perjantaista lähtien onkin ollut kovin haastavaa pitää koirat rauhallisina. Oona tietenkin on rauhallinen, mutta kun Hehkun tekisi niin kovasti mieli jatkaa kesken jääneitä leikkejä.

Ja kuten olen jo aiemmin täälläkin todennut niin minulla on sellainen tuuri, että kun odotan jotain tulevaa innolla ja pääsen sitä mainostamaan kaikille niin käykin minulle niin, että jotain tapahtuu minkä takia tuleva ei toteudukaan. Joten ei tämäkään kerta ollut poikkeus siinä. Olen nimittäin ehtinyt mainostaa kaikille tuntemilleni ihmisille meillä olevan edessä Tokon SM kisat kesäkuussa. Olen ollut kovin innoissani saadessani mahdollisuuden osallistua Oonan kanssa näihin kisoihin. No, mutta nythän joudumme siis jättämään nämä kisat väliin tämän pienen tapaturman takia. Mutta onneksi kisoja tulee aina lisää ja tässä vaiheessa tärkeintä onkin vain koiran terveys.

Tänään olemme siis jo avanneet tassupaketin ja vaihtaneet puhtaat sidokset. Tassu näytti ihan hyvältä, minkä verran minä nyt siitä ymmärrän. Mutta kipeä se kyllä oli. Nyt vain kaikki peukalot ja varpaat pystyyn siinä toivossa, että paraneminen käynnistyy hyvin.

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Beauceron täyteinen viikonloppu


Missä voit Suomessa nähdä yhdessä paikassa saman päivän aikana yli 80 beauceronia? No, tietysti Palveluskoirien erikoisnäyttelyssä Helsingin Tuomarinkylässä. Tuo on kyllä mahtava määrä beusseja yhdessä paikassa, kun normaalistihan niitä ei näe missään.

Lauantaina 14.5. oli tosiaan erikoisnäyttely jonne saapui tuomariksi meille omasta maasta, Ranskasta, Florence Leonard-Nolle.

Ja kuten aina näyttelyiden lähestyessä niin myös tälläkin kertaa päätti Oona aloittaa karvanlähdön juuri ennen suurta päivää. Jonka takia turkkimme oli tuona kyseisenä päivänä aivan kaameassa kunnossa.

Arvostelu meni jokseenkin näin: "Hampaat ok. Oikein hyvä pää, otsapenger hiukan syvä. Erinomaisen väriset silmät, hiukan vinot. Rintakehästä puuttuu volyymia. Edestä ja takaa puuttuu kulmauksia. Luusto hiukan kevyt. Liian laajat värimerkit."

Noh, kyllähän meidän neidiltä noita kulmauksia löytyy. Mutta kun häntä yritti saada seisomaan oikealla tavalla niin hän veti jalat takaisin vatsansa alle ja seisoi aivan ihmeellisessä kyyryasennossa. Tuloksena saimme Nuo-H, parempi olisi varmasti tullut muuten, mutta tuomari sanoi värin olevan niin merkitsevä ettei parempaa voi tulla, kun tosiaan Oonassa saisi olla enemmän mustaa. Kiitoksia näyttelykehien taiturille Nealle Oonan esittämisestä kehässä!

Sunnuntaina jatkoimme jalostustarkastuksella, jossa oli kolme eri vaihetta; ensin mittaus, sitten luonne ja viimeiseksi ulkomuoto sekä rakenne.

Mittaus tuloksena saimme:

Pää
Kuononselkä 13 cm
Kallon pituus 13 cm
Kallon leveys 12,5cm

Keho
Säkäkorkeus 65cm
Pituus 74cm
Rintakehän ympärysmitta 74cm

Seuraavana olikin vuorossa luonneosio. Tässä oli kolme eri osa-aluetta, ampuminen, rohkeus sekä palautuminen uhasta.

Laukauksiin Oona ei reagoinut oikeastaan ollenkaan, hieman käänsi päätä. Laukaukset ammuttiin sekä koiran takaa että edestä. Rohkeudessa tuomari "hyökkäsi" patukalla kohti koiraa ja Oona hyökki kohti tuomaria. Aika vaisusti mielestäni, mutta ei kuitenkaan pakittanut ollenkaan, mutta eipä myöskään päästänyt pihaustakaan kurkustaan, jota olisin luullut Oonan tekevän. Lopussa vielä katsottiin käyttäytyminen tuomaria kohtaan hyökkäyksen jälkeen. Noh, Oonahan veti tuomaria kohtaan taas ja halusi moikata kaikki ihmiset matkallaan. Joten palautuminen oli erittäin hyvä. Luonteesta saimme siis 9-9-9.

Lopussa vielä ulkomuoto sekä rakenne, tuomarina toimi taasen sama kuin lauantaisessa erkkarissakin. Lyhyesti arviot:

Pää, erittäin hyvä
Hampaat, erinomaiset
Selkäviiva, erittäin hyvä
Vatsaviiva, erittäin hyvä
Eturaajat, erittäin hyvä
Takaraajat, erittäin hyvä
Häntä, erittäin hyvä
Karva, hyvä
Liikkeet, erittäin hyvä

Ulkomuodon kokonaisarvosanaksi tuli kuitenkin vain hyvä. Ja taas samasta syystä kuin lauantaisessa erkkarissakin eli väri ei ole oikeanlainen. Höh, kun luulen tuon värin johtuvan suurimmaksi osaksi juuri meneillään olevasta karvanlähdöstä. Mutta pääasia, että saimme luonteesta noin erinomaiset arvosanat.

Mutta kokonaisuudessaan erittäin mukava sekä antoisa viikonloppu takana! Oli mukava tutustua taas uusiin saman rodun edustajiin sekä tavata vanhoja tuttuja joita tapaa aivan liian harvoin.

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Tokokisoista kasvattajan luokse

Lauantaimme alkoi aikaisin kun lähdimme ajelemaan kohti Nummi-Pusulaa. Meillä oli siis edessä tottelevaisuuskoe. Sain muutamaa päivää ennen koetta kisakirjeen jossa kerrottiin kokeen olevan ulkokoe. Tästähän hermostuin kovin ja rupesin jännittämään kun kyseessähän tosiaan on sitten meidän ensimmäinen ulkokoe. "Mitä jos koirani karkaa kehästä tai ylittää kehäviivan.." Pelot tulvivat mieleeni.

Kenttä oli Nummen urheilukentällä, nurmi pohjainen. Paikalla oli myös 2 muuta beauceronia, joka on todella harvinaista, että samassa kokeessa on muitakin saman rotuisia. Mutta oli mukava päästä seuraamaan myös muiden beussien suorituksia.

Alokasluokkaan ilmoittautuneita oli 17 koirakkoa, tuomarinamme toimi Harri Laisi. Ja niin koitti pian meidän vuoro.

Luoksepäästävyydestä 8 pistettä. Oona istui hienosti sivulla tuomarin lähestyessä, mutta kun tuomari rapsutteli, heittäytyi koira nojaamaan tuomaria ja siitä selälleen, "rapsuta vielä tuolta, siellä on todella makea kohta."

Paikalla makaamisesta 10 pistettä. Hyvin meni nopeasti maahan, pysyi paikallaan koko 2 minuuttia eikä ennakoinut perusasentoa. Itse seisoin jäykkänä liikkumatta paikoillani, ettei Oona vahingossakaan luule mitään liikettäni käskyksi. Minulle vain meinasi tulla tukalat oltavat kun juuri silloin tuli joku ötökkä kävelemään naamalleni..

Seuraaminen kytkettynä 8 pistettä. Seuraamispaikka oli hyvä, kontakti ei meinannut pysyä sekä perusasennot liikkeiden välillä unohtuivat välillä. Seuraamiskaavio oli muuten hirmuisen pitkä, paljon pysäytyksiä sekä suunnan muutoksia.

Taluttimetta seuraaminen 7 pistettä. Samalla tavalla meni kuin kytkettynä seuraaminen, mutta seuraamispaikka horjui välillä.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10 pistettä. Loistavaa, mahtavaa... Tämä sujui hienosti.

Luoksetulo 9 pistettä. Luoksetulossa Oona tulee ensin eteen, josta vierelle. Pisteen menetys johtui siitä, että Oona eteen tulossa on oppinut tulemaan niin lähelle, että tökkää kuonolla minua. Tuomarin kommentit tähän, "Tuosta kannattaa opetella eroon, kun avoimessa se tulee tuohon puukapulan kanssa, niin se jo oikeasti sattuu."

Seisominen seuraamisen yhteydessä 9 pistettä. Vihdoin ja viimein se onnistui myös virallisissa kokeissa, eikä mennyt liike nollille kuten aikaisemmissa kokeissa. Se käskysanan vaihto todella auttoi. Tuota en vain tiedä mistä pisteen menetys johtui.

Estehypystä tuli 8½ pistettä. Pisteet lähtivät siitä kun itse vaihdoin asentoa koiran hypätessä. Todella tyhmä virhe, en tosiaan edes itse tajunnut tehneeni tuota virhettä, mutta onneksi kaikesta oppii ja ensi kerralla osaa kiinnittää tuohonkin huomiota.

Kokonaisvaikutus 8½ pistettä.

Tuomarin loppukommentit kuuluivat jokseenkin näin; "Pienellä hiomisella tästä kuoriutuu oikea huippuyksilö."

Kokonaispistemäärämme oli siis 172.5 pistettä ja kolmas alokasluokan ykköstulos, joka tarkoittaa, että nyt on TK1 plakkarissa. Sijoituksemme oli 3/17, joten pääsimme myös palkintosijoille ja hienon pokaalin kera kotiin. Hieno päätös siis alokasluokalle, sitten vain avoimen liikkeitä treenailemaan.

Tai eihän matkamme suunta ollut tietenkään kotiin vaan Keuruulle, kasvattajamme luokse. Kävimme siellä katselemassa pieniä beussikakaroita. Neitimme ei tietenkään tällä kertaa päässyt pentuja katselemaan vaan odotti nätisti autossa. Pentulaatikossa riitti menoa silloin kun pienokaiset eivät nukkuneet. Toiset jo murisivat toisilleen kun taas toiset purivat nukkuvaa sisarustaan, voi miten suloisia nuo olivatkaan.


Ja kun toinen osapuoli meistä halusi katsoa Suomen MM-pelin Slovakiaa vastaan, pääsimme kotimatkalle vasta hieman ennen kello kahtatoista.