Turkki kesäkuosiiin

Nyt tarkkana kaikki, jotka tuskastelevat koiran talvikarvan vaihtumista ja sitä, että karvoja löytyy joka paikasta.

Minä ainakin kuulun niihin edellä mainittuihin. Aloin jo tuskastua päivittäiseen imurointiin kun jatkuvasti löytyi karvapalloja nurkista, karvoja juuri tiskatuista astioista taikka avaamattomista margariini paketeista. Päivittäin sain olla karstaamassa Oonaa ulkona, mitättömin tuloksin: karstalla ei paljoa karvaa saanut irti. Oona ei myöskään pitänyt yhtään karstaamisesta vaan yritti jarkuvasti vempuloida itseään irti.

Ajattelin siis tuhlata ja ostaa kaikkien kehuman furminatorin. Olin kuullut kaikilta vain hyvää tästä kyseisestä vempaimesta, mutta silti olin hieman ennakkoluuloinen. Voiko muka olla olemassa sellainen harja joka todella poistaa kaikki irtokarvat ja vielä pienellä vaivalla? Ja voiko todella saada paahtoleivän pelkällä juustolla, ilman karvoja lisukkeina?

Kokeillessani furminatoria sain todeta, että vastaus aiemmin esittämiini kysymyksiin on: KYLLÄ! Harjasin Oonaa puolet siitä ajasta mitä karstalla ja lopputuloksena oli moninkertainen määrä irronnutta karvaa. Enkä ollut ainoa joka oli innoissaan uudesta laitteesta vaan myös Oona nautti harjaamisesta, eikä yrittänyt päästä pakoon. Wau, mikä ihmelaite!

"Onko hän sittenkin harlekiini beauceron, eikä musta punaisin merkein, vaiko kenties sittenkin lammas?"

Ihme kyllä, ei Oonasta sentään kaljua kaiken irronneen karva määrän jälkeen tullut. Mutta se on pakko sanoa, että nyt on imuri saanut olla kaapissa peräti neljä päivää koskemattomana. Ja kuten kuulin eilen eräästä suusta: "Oho, kyllä huomaa, ettei Oonasta enää niin paljoa karvaa irtoa kuin ennen, kun ei sukan pohjissa ollut yhtään karvoja."

Eli suosittelen kaikille lämpimästi, säästä imuriasi, itseäsi sekä koiraasi ;)

Keväisiä kuulumisia

Tauon jälkeen olemme taas palanneet Oonan kanssa treenikentille, tällä kertaa treenipaikkanamme toimii Talin koulutuskenttä. Olemme käyneet siellä koirakerhomme järjestämillä ohjatuilla toko treeneillä. Aloittelimme kevyesti leikinvarjolla leikkien sekä kontaktia harjoitellen. Ensin tyttö hieman hämmentynyt oudosta treenipaikasta, mutta lopussa meni jo paremmin. Ainut huonompi asia oli se, että Oonalle paras palkka on oma palkka, kepit. Ja jos ei ohjaaja ole tarpeeksi vikkelä on keppi jo löytänyt tiensä koiran vatsaan.

Meillä lelut saavat olla todellisia ihmeleluja jos ne kestävät kauemminkin tytön riehakkaat leikit. Viime aikoina olemme saaneet heittää hyvästit jo monelle niin rakkaalle lelulle. Olikin siis jo aika käydä taas kasvattamassa leluvarastoa. Lempileluiksi Oonalle muodostui heti dummyt, joita on niin mukava retuutella niin kauan kunnes kaksijalkainen leikkikaveri väsähtää. Olemmekin siis pitäneet nämä uudet lelut vain ja ainoastaan treenileluina.

Eilen pääsimmeki sitten testaamaan näitä uusia "treenilelujamme" aivan tositoimissa kun kävimme vierailemassa koirapuistossa, jossa tapasimme Oonan ihanan pirteän ja vilkkaan koirakaverin Topin. Oonan irtiollessa onkin ollut hankala kontrolloida keppien syömistä, mutta nyt lelujen voimalla saimme tytön kiltisti pudottamaan suuhun eksyneet kielletyt, mutta niin viehättävät vierasesineet. Myös muussakin treenailussa olemme huomanneet, että nykyään mielenkiintoisempana palkkana toimivat lelut kuin makupalat.

Meillä on kotona alkanut myös kova kuri, liittyen syömiseen. Oona on nimittäin ruvennut säännöstelemään syömistään. Nyt olemmekin siis tarjonneet neidille syötävää ruoka-aikoina, mutta jos kuppi ei ole ruvennut tyhjentymään on kuppi otettu raa'asti pois ja ruokaa tarjottu vasta seuraavana ruoka-aikana. Eilen kovan riehumisen jälkeen ruoka taas maittoi hienosti vuorokauden kestäneen paaston jälkeen, mutta taas tänä aamuna ollaan oltu ruoatta. Saapas nähdä kauanko tämä nirsoilu tulee kestämään..

Nyt vain katse kohti tulevaa. Nimittäin nyt olisi tarkoituksena saada tottelevaisuus 110% varmaksi, myös oudossa tilanteessa. Sillä heinäkuussa olemme suuren ja mielenkiintoisen haasteen edessä kun lähdemme Oonan kanssa Vehmersalmelle Kuttukuun järjestämään paimennustaipumustestiin. Toivottavasti tyttö vain pääsisi hieman tutustumaan lampaisiin ennen suurta koitosta, jottei sitten testissä nämä valkoiset villakasat olisi aivan outoja tapauksia.

Tällaista Espooseen siis tällä kertaa, palailemme pian taas! :)